s. 1969
asuu ja työs­ken­te­lee Milanossa

Nimetön, 2011
puu, metalli, pvc-muovi, emali, säh­kö­johto
304 x 605 x 25,4 cm

Mauro Vignandon bien­naa­li­teok­sen yti­menä on monu­men­taa­li­nen, hylä­tyksi tul­lut mai­nos­taulu. Vignando ker­too itse teok­sensa taus­toista: ”Matkalla Milanosta Chiassoon (Sveitsiin) koh­ta­sin joka kerta samat, käy­töstä jo pois­te­tut mai­nos­tau­lut. Niistä on tul­lut pysyvä osa mai­se­maa ja ne muo­dos­ta­vat mini­ma­lis­ti­sen tai­teen kal­tai­sia raken­teita. Mainostaulut ovat ita­lia­lai­selle kau­pun­ki­mai­se­malle luon­teen­omai­sia. Maassa, joka perus­tuu mark­ki­na­ta­lou­teen, nämä hylä­tyt mai­nos­tau­lut vai­kut­ta­vat vas­tus­ta­van mark­ki­noin­nin kautta tapah­tu­vaa mas­so­jen tai­vut­te­lua. Päätin jäl­leen­ra­ken­taa yhden näistä enti­sistä valo­tau­luista ja muun­taa sen taideteokseksi.”

Mauro Vignando

”Kulutusyhteiskunnassa sosi­aa­li­nen elämä ei ole elä­mistä vaan omis­ta­mista; spek­taak­keli käyt­tää kuvaa ilmais­tak­seen mitä ihmi­set tar­vit­se­vat ja halua­vat. Näin ollen sosi­aa­li­sessa elä­mässä tapah­tuu siir­tymä omis­ta­mi­sesta ilme­ne­mi­seen; nime­no­maan kuvan ilmenemiseen.”

Guy Debord